Kanoottimatka 2001Jokaisella matkalla on määränpäänsä. Voisi väittää että ilman sitä matkaa ei itsessään olisi ja määränpään saavuttamiseksi on matka vain välttämätön paha. Roskaa. Matka itsessään on tärkeämpi ja määränpää vain piste kartalla, joka on olemassa seuraavien matkojen alkupisteeksi. Matka on kurkistus tuntemattomaan, niemen taakse, jyrkkään koskeen, vaikka hetkellisiä säitä ja asenteita uhmaten. Matka on myös luopumista siitä mikä on joskus tuntunut välttämättömältä. Jos sen niin katsoo, matka on uuden löytämistä, pysyväisyyden välttämistä ja lopulta, matka on jotain ikuista.
Tosi matkaaja siis välttelee siis kaikenlaisia määränpäitä ja pysyttelee liikkeellä. Aina virran mukaan, lihassärkyä ja vastatuulta uhmaten; alas vesiin tyyniin odottaviin. Vaikka hitaasti, vain hetkeä eläen.
-JO
Odottamaton serenadi onnellisuuden tilalle. Kamat on tungettu kanootin ahtauteen ja olo viimeisten pullakahvien jälkeen tuntuu oikeastaan ihan mukavalta. Voisiko joka vielä avittaa tämän uhoajan veteen?
Sami ja kanootin ahtausta. Ehkäpä sittenkin jätämme sen kaljakorin autoon? Puurokattilasta emme kuitenkaan luovu.
Ankkurit ylös ja kypärää jaksaa pitää päässä ainoastaan alkumatkan. Niin, mitens tällä melotaan?
Salakavala pyörre uhkaa nielaista koskiemme urhut. Ansku saa koripalloilijan reflekseillä viimehetkellä kiinni koivunoksasta, Hannakaan ei luovuta vaan taistelee viimeiseen asti.
Vettä oli satanut jo tarpeeksi. Lopen märkinä ja sangen uupuneina he löytävät tiensä juuri heitä varten varattuun venevajaan. Tarjolla on kuivaustelineitä ja polttopuita. Tämä kuva on todisteena moisesta jokamiesoikeuden törkeästä väärinkäytöstä.
Jotta uskattavuutemme kaupungissa säilyisi, päätimme kyllästää vaatteemme savulla ja ehkä polttaakin niitä hieman. Ansku on keksinut keittää kahviveden paitansa sisällä. Kahvi sekoittuu mainiosti juotavaksi lenkkitossussa.
Meillä on metsässä nuotiopiiri, märät vaatteet ja vuotavat nenät. Onneksi on eväitä vielä!
Melalla voi tehdä muutakin kuin soutaa; Sami kaivaa melalla onkimatoja joen pohjasta, sillävälin Ansku ja Hanna mittelöivät keskiaikaisista ritarilajeista.
Matkanjohtaja Martti antaa tyylinäytteen koskessa. Lopuksi Maba dramatisoi tilannetta hiukan soutamalla kosken takaisin ylös takaperin! Salamavalot räiskyvät ja vaahtopäät hulmuavat. Olé!
Hiljaisuuden vallitessa. Raavaankin matkaajat huumori leppyy, kun näkee edessään luonnon voiman, ylittämättömän kosken. Petolinnut kaarsivat kosken ympärillä aavistellen ehkä saamansa pian uuden uhrin. Takaisinkaan ei voinut enää kääntyä. Osasta heistä, tämä kuva jäikin viimeiseksi.
Ansku ei apua huutanut, tai ainakaan ei huutoa kukaan kuullut. Kiviä väistellen, pyörteille vastaiskua antaen, hän ei vielä kohdannut vertaistaan!
Fiilaten ja höyläten. Haaksirikkoutuneena autiolle saarelle matkaajat virittelivät rantaan ajautuneista esineistä tarvitsemansa hyödykkeet, sahan, kirveen, makkarat, papuja ja Jalostajan valmispusseja. Muinainen alkukantaisheimo oli jättänyt, ehkä pelotteeksi, märkiä vaatekappaleita puihin roikkumaan.
Järvi on vielä tyyni ja sukkien parit ovat edelleen tallella.
Sami on veistellyt puunkuoresta mainiot pohjalliset soutusaappaisiinsa. Samalla kriittiset Mikko ja Jyrki auditoivat onko taidonnäyte standardien mukainen.
Hiljaa pois vesi virtailee. Jonnekin mustaan, ääneen kovenemaan, koskeen odottamattomaan.
Tyynen rauhalliset.
Sami kaapimassa läikkynyttä mansikkahilloa pois kanootista.
Olisiko niin että tämä porukkaa hajoaa nyt ja saa tarpeeksi kylmästä ja vilusta? Riitaa ja känää? Ei suinkaan, vain rakentava keskustelu siitä pitäisikö pysähtyä kahvilla kotimatkalla vai ei.
Kiitokset Samille saunasta ja kesämökistä! Martti, matka oli loistavasti koordinoitu ja logistiikka pelas!!
Vautsi! Ihan oikeita lehmiä ja ihan oikeita kaupunkilaisia.
Neuvostoliitto ei pysynytkään taivaalla vaan teki pakkolaskun hiukan siihen Vekaranjärven lähelle.
English story:
The Great Cayake Odyssey 2001. START !
California Now!